Mä kuljin routaista tietä kanssasi.
Annoin sydämeni sinulle ja sinä otit sen käteesi,
pudotit,
jätit kylmään routaan.
Nyt täysin sirpaleina on sydämeni,
pieninä palasina pitkin jalkakäytävää.
Toivon,
että joku tulisi, paikkaisi särkyneen lasisydämeni.
Ottaisi sen omakseen
ja palauttaisi siihen lämmön.
Ikuiset arvet vain mua sydämessäin viiltää,
kuin syksyn ensimmäinen pakkas yö.
Selite:
Buaah.. tehtu jossai vuonne 02... kulutettu aihe.... olin kerran vaan surullinen nii kirjotin pitkän liusan runoa.. tässä vaan pieni osa joka on jostain syystä jäänyt mieleen...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
viimeiset pari lausetta varsinkin upeita :) iski. pidin tästä :)
uuuuuu, tämön söpösöpö :o aika korni aihehan tuo, varsinkin tuolla jossain esiintyvä 'lasisydämeni' mutta jo routa sanan käytti sulatti mut täysin x')
kaunis. Pidin siitä miten olit käyttänyt sanaa sydämmessäin.
tykkäsin tosta "pieninä palasina pitkin jalkakäytävää" -kohdasta. oli tää muutenkin aika hyvä.
joo, ja kiitos arvostelusta (mä olen sekava, niin mitäs muuta ne runotkaan sitten voisi olla :D )
Tästä oli hyvä alkaa. Jatka kirjoittamista ihmeessä ;) Kaunis
tämä on kaunis mutta surullinen *koskettava*
:)
hyvät yöt^^