Yö, meidän valtakuntamme.
Niin, meidän yömme. Suuri valtakuntamme.
Odotamme hiljaa vaunussa iltaa. Meidän aamuamme.
Täysikuu loistaa. Hymyilemme ja lähdemme liikkeelle.
On niin hiljaista. Kaikki nukkuvat ja me aloitamme hauskanpidon.
Taivas punertaa. Nauramme ja kirmaamme ruohikon poikki katsomaan auringon laskua.
Se on niin kaunis. Loimuavat värit salpaavat hengityksen ja antavat salaperäisen ilmeen pilville.
Lähdemme kohti kotia. On vielä paljon tekemistä.
Soratie pistelee paljaita jalkapohjia. Se sattuu, mutta emme välitä, koska kohta ruohikko hellii jalkojamme.
Olo on ihana, vapaa. Kukaan ei kuule, kukaan ei nää. Vain me ja hiljaisuus.
Ruohikko vielä antaa viimeiset hyvästelyt varpaillemme kun kipuamme vaunuun.
Toivotamme muille hyvää yötä, mutta toisillemme huomenta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella ihana runo,eloisa ja tunteikas,pidin:)