porteille kuoleman saavuimme
ovea mustaa kolkutimme
kätemme yhteen sidoimme
toivoen ettemme eroaisi
portti niin musta ja raskas
narisi ja hiljaa avautui
oli kohtalon hetket käsillä
silti en vapissut
irtautui kätemme toisistaan
vain sinä lähdit
minä elämään jäin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
