Lumen helinä

Runoilija xavier

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 20.12.2008
Viimeksi paikalla: 28.10.2016 17:49

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

...
 

Painan kohmeisen käteni pieneen ikkunaruutuun, johon on huurtunut jääkiteitä kauniisiin muodostelmiin. Katson ulos pimeään iltaan enkä näe mitään. Vain oman heijastukseni ikkunasta. Käteni jättää jälkensä ikkunaan, pilaa sen kauneuden. Hymyilen sinisillä huulillani surullista hymyä ja kosketan valkoista, kylmää poskeani huurusta kostealla kädelläni. Siitä on kauan, kun viimeksi tunsin huulesi edes poskillani. Ne täyteläiset, punaiset huulet. Kosketan sineenmustia hiuksiani, kuvittelen sinun harovan niitä lempeästi. Kaipaan sinua niin paljon.

Kävelen ulos pimeään talveen. Puumme on kuuran peitossa, kuinka kauniilta se näyttääkään. Muistan, kuinka lapsina istuimme aina sen alimmalla oksalla. Se oli kyllin vankka kestämään meidän molempien painon. Nuorina me istuimme taas sen saman puun oksalla. Ensimmäinen rakastelumme tapahtui siellä. Oksa oli kyllin leveä pitämään meidät tasapainossa. Jäimme silloin koko yöksi makaamaan sinne sylikkäin. Kuiskailit minulle rakastavia sanoja. En unohda niitä koskaan.
Kohotan jäänsiniset silmäni tähtiselle taivaalle ja melkein näen sinun hymyilevän sieltä minulle. Silmiini kohoavat kyyneleet. Miksi jätit minut yksin?

Kävelen koskemattomassa lumessa, kyyneleet valuvat hiljaa poskiani pitkin. Valkoinen ohut mekkoni jäätyy pakkasessa, varpaani saavat sinisen sävyn. Sävy ei sovi lakattuihin kynsiin, mutta en välitä siitä. Käännyn tulosuuntaani, hengitän syvään pakkasilmaa, ja tunnen sen tunkeutuvan keuhkoihini. Suljen silmäni, kaadun taaksepäin lumeen.

Lumi vieressäni heilahtaa, muodostaa päälleni sateen, joka helisee taianomaisesti. Tunnen pienten lumikiteiden laskeutuvan päälleni, ne eivät sula. Ristin käteni kauniisti rinnalleni, yritän kädelläni vielä tuntea sen lämmön, jonka joskus onnistuit kätkemään sinne.

Tunnen lisää lunta tippuvan kasvoilleni ja avaan silmäni. Sataa. Sataa niitä samoja pakkasen aiheuttamia jääkiteitä. Hymyilen surullisesti.
"Olen tulossa, rakkaani..."

Kuka sanoi, ettei lumikuningatar voi kuolla kylmyyteen?

Selite: 
Se vain jotenkin on niin kaunis aihe, ja olen aina rakastanut kaikenlaisia lumikuningattaria<3 kirjoitan niistä vain vähän herkempiä.
Kategoria: 
 

Kommentit

voi tämä on kaunis pieni tarina, pidän oikein kovasti <3 kirjotan itekin tällasia tarinoita rakkansa menettämisestä, niin jotenkin osaan nöihinkin upota =)

voi tämä on kaunis pieni tarina, pidän oikein kovasti <3 kirjotan itekin tällasia tarinoita rakkansa menettämisestä, niin jotenkin osaan nöihinkin upota =)

 

Käyttäjän kaikki runot