niin rakkaus
uuvutti sinutkin
vaikka sanoit
järki käskee
sydämenkin rakastamaan
muistit unohtaa
valaista suhteen risteyksiä
positiivisia yhtälöitä
heijastaa
erilaisuuksiamme
valkokankaalle
kysyit miltä tuntuisi
suudella tuntematonta
suoraan silmille
tunteettomasti
niin kulta etkö sinäkin
haluaisi tietää
ja me kaivamme aarrearkkuja
sormiemme myrskyistä
lumettomista talvista
kun joulukuu
ei enää ole lapsuutta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hohhoijjakaa ja sitä rataa.
Mie ylleensä puhun kuin papupata, mutta jollain tavalla sie riipaisit kyllä tällä tekstillä niin syvältä, että mie hukkasin kaiken sanottavani.
Jos mie osaisin kirjoittaa, olisin jotain tämän kaltaista raapustanut paperille.
tykkään runoistasi. niissä on jotain sekavaa, mutta samalla jotain mikä viehättää.omalaatuisuus ehkä tekee niistä ainutlaatuisen.