se oli syksy.
tulin koulusta,kysyin:missä isä?
sairaalassa,vastasivat.
säikähdin.
miksi?kysyin.
selittivät tilanteen.
päivät kuluivat.
tilanne paheni.
pelkäsin.
niin paljon on sanomatta.
rukoilin:
taivaan isä,älä ota vielä isää pois.
taivaan isä kuuli rukoukseni.
vielä ei ollut isän aika.
kuitenkin sen tajusin,
kuinka paljon rakastan.
tajusin,
kuinka onnellinen oon:
minulla on isä.
Selite:
isästäni,viimesyksyn tapahtumat meinasivat viedä isäni pois,mutta vielä ei ollut aika.<3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, helpotusta ja rakkautta tulviva runo. ^^
Kaikki eivät ole edes isäänsä tavanneet, olkaamme me onnellisia, jotka vietämme isiemme kanssa aikaa ja saamme rakastaa heitä :)