Meidät on sidottu
niin monella tapaa
Teräsnauha kaulan ympäri
sadalle solmulle solmittu
Mistä sinä saavuit
kaukaa pimeyden takaa
saman matkan kulkeneena
Pudonnut samoihin kuoppiin
joita en merkinnyt
Ajatus ajatusta vasten
Meidän mielemme on sama avaruus
sammuneet tähdet täyttäneet
yksinäisyyden loputtoman aukon
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä
Voimakas. Luulen saavani tunnetilasta kiinni. Ahdistusta on monenlaista ja syvimpään tunne-elämän ja mielen kipuun ei ole edes sanoja, kohdatessaan toisen ahdistuksen hetteikössä rämpineen tuntee vain sanoitta että jotain samankaltaista on käyty läpi, kipeää. Toisaalta vaarana on että ahdistus ruokkii ahdistusta - ja suhteellisuudentaju katoaa liiankin synkkiin fiiliksiin. Onnistunut runo, jossa pidän eniten ensimmäisestä kappaleesta, tiiviisti ilmaistu. Toisessa kappaleessa puhuttelee: "Pudonnut samoihin kuoppiin joita en merkinnyt". Kokonaisuutena ajatuksia herättävä, pohtimaan pysäyttävä.