Koko ruumis,
kuin silvottu pieniin palasiin.
Mieli
suljettu pimeään ikuisuuteen.
Vain sielu
halajaa anteeksi antoa.
Mutta
kädet kerran vereen koskeneet,
eivät puhdistu milloinkaan.
Selite:
Vaikka jumala minulle anteeksi antaisi,
itse en sitä tule koskaan antamaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan mahtava runo.. Joskus oon tainnut aiemminkin lukea tämän, mutten jostain syystä arvostellut :) Suosikkeihin. Kiitos arvostelusta :)
Aivan ihana <3
Vahvaa ja tuskaista tekstiä.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja itselleen on paljon vaikeampi antaa anteeksi kuin muille. Paljon tunteita vähissä sanoissa.
Hieno runo.
menin ihan sanattomaksi.
tässä on sellanen tietynlainen tunnelma tässä runossasi.
tuosta viimeisestä "kohdasta" pidän.
Pysähdyttävä!
Kaunis runo, koskettava.
Kiitos arvostelustasi.
upea runo!
Thanks..
Ja tämä on hieno runo.. Vaikuttava.. Suosikkeihin.. ^^
Sitä miettii mikä on tämän runon taustalla.. Kaunis ja väkevä.
PS. Uskot Jumalaan..?
Hui. Raakoja ja kylmiä päätöksiä, kovin torjuvia ja välinpitämättömiä ajatuksia.
Silti, tämän runon ryhdikkyys lämmitti minua. Kiitän.