Elämä karkeana karjuu.
Huutaa ääneen kirosanojaan.
Ravistelee meitä hartioista,
aivan kuin raa'asti tappaakseen.
Tunnen sen otteen ja haluni horjuu.
Se tuijottaa vain kylmillä kasvoillaan.
Irti haluaisin tuosta kastseesta,
vaan en jaksa ja liu'un pimeyteen.
Tyhjyyteen putoan ja elämäni murtuu.
Helvetti kutsuu perkeleillään.
Elämässäni sainko koskaan kiitosta.
Pyysinkö sitä edes, varmaankaan en!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kivisen ja sänkisen kuuloinen runo. kylmä sänkikivi.
Väkevää, miehekästä tulkintaa. Itsetutkiskelua, voimakkain sanoin.
Tervetuloa sivustolle! =)
voimaa uhkuva miehinen runo...hieno!!!!