...

Runoilija feebleminded

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 19.4.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kaikkia ei vain ole luotu olemaan onnellisia..
 

Istun yksin nurkassa,
Ne kävelevät ympäriinsä mun huoneessa.
Minua pelottaa,
Ne mua tyhjillä silmillään tuijottaa.
Vapisen,
Ne ojentavat mulle käden arpisen.
Silmissä sumenee,
Ne mua kai kaltaisekseen luulee.
Sattuu,
Ne käsistäni turhan lujaa tarttuu.
Laitan vastaan,
Ne ovat kuin eivät huomaisi sitä lainkaan.
Hiki valuu,
Ne vie mut metsään karuun.
Henki ei meinaa enää kulkee,
Ne meinaa mut kuin jäniksen metsässä nylkee.

Havahdun,
Niitä samoja harhoja taas näin.
Liikun,
sängylleni menen makaamaan.
Hengähdän,
vasta huomenna Ne tulevat taas uudestaan.
Nukahdan,
maailmaan helpompaan taas yöksi katoan.

Selite: 
tää on vaan niin tätä, mut hei, elämä on.
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihana tulkinnan vapaus tässä. Hienon synkeähkö, pidän ;)

tummanpuhuva, mutta upea

 

Käyttäjän kaikki runot