Tunnen taas tyhjyyden vajoavan sisälleni,
kuinka annoinkaan taas näin käydä itselleni.
Minä niin kauan suojaani rakensin,
sydämmeni kuoren sisään piilotin.
Sitten hetken, aivan hetken vain,
annoin panssarin laskea rinnaltain.
Nyt mietin oliko se sen arvoista,
rikkinäinen minä vastaan loistava ilta.
Selite:
Pitkästä aikaa tuli taas kirjotettua ja sen huomaa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
