Ja minä jätän teidät nuoruuden niityille. Nukun pois ajan ja yksinäisyyden. Läpi varjon, sammaleen ja ajan ja yksinäisyyden. Ja kun olen nukkunut maaksi ja kun olen nukkunut muistoista. Ja vain silloin. Katso: Ihan kuin meitä ei olisi ollutkaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Lapsista aikuisuuteen...vaan muistot lapsuudesta on arvokkaita kuiteskin...näin tätä luen...Hyvä runosi!
lukee tämän uudestaan ja uudestaan ja tykästyy aina vain enemmän :)
Pysäyttävän kaunis.