Yksinäisyys, johon hän ei ollut varautunut. Epäpätevyys, ei löydy sanoja sanattomille. Mikseivät ne itse aloita?
Hän jää yksin, yksin, kun kaikki lähtevät. Miten hän voi tehdä samoja asioita samoina arkipäivinä, mutta yksin? Miten voi enää nauttia mistään, kun ei ole toista nalkuttamassa?
Mutta siihenkin tottuu. Kaikkeen tottuu, turtuu, eikä turtumus ole aina pahasta. Vieläkin ikävä vihlaisee joskus kun hän muistelee ystäväänsä, mutta ei enää joka päivä. Tulee päiviä, jolloin hän ei muista menettäneensä.
Selite:
Yksinäisyys ja ystävyys. Uudet alut.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suloisen katkeraa- että se on lähes makeaa...
ajan hiekat pyykivät yli aikanaan... tai sitten rekkakuski kippaa kuorman pintamaata päälle?
elämä on- ja tulee olemaan tätä kuuman kupin kiertelelyä.
Ihmettelemme- että miksi se taas potkikaan minua.
Mutta.. hyvä silti, opimme näkemään ehkä muutkin siinä samalla.
Kaunis ja surullinen, koskettava. Tykästyin.^^