Piirtyneet kasvot muistissani, kultaiset renkaat korvissani,
äänesi joka kantautuu puhelimeen yön pimeinä tunteina, kuiskauksesi korvaani yön vaihtuessa aamuksi, huulesi vasten huuliani kaupungin melskeessä.
Se on rakkaus. Pakottava huuto, jota en halua päästä karkuun.
Se on ilo, naurua helisevä ajatus meistä.
Se on kaunis muisto, toistuva hetki päässäni joka ei karkaa.
Minulla on sylissäni ainutkertainen helmi, jota en halua kadottaa.
Haluan tuntea sen sydämessäni ikuisesti, ehkä sittenkin rakastan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakkaus kaipuu, on meren hiomaton helmi joka on syntynyt, jonka näkee jonka kuuluu nähdä. Kuulen lempeän tuulen ja veden liikkeet ja helmen olevan valmis, odottaen noutajaa. Näin heräsi runosi minussa.