Toinen

Kukaan ei tiedä
Miten paljon tahdon pois
missä kuljen öisin
Kuin toinen ihminen,
eläimen vaistot,
valonarkuus

Kuin metsästäen
uusia ihmisiä,
hetken helpotusta
kylmään yksinäisyyteen
Olette kuin pieniä liekkejä
Tarjoten hieman lämpöä,
mutta kun kosken
pieni liekkinne sammuu

Syntynyt väärään lajiin,
ei minua ole tehty tähän
Jokainen sammunut liekki
saa sydämeni itkemään
En haluaisi olla minä
en jaksaisi tätä enää
Koskaan en tule elämään
normaalia elämää

olen kuin koomassa,
sokeasti etsin
hetkellisiä syitä elää
en ymmärrä miten muut tekevät sen
jaksavat nauraa, olla töissä
hoitaa muitakin, kuin itseään
kun itsellä joka hengenvetokin
vaatii järkyttävät ponnistelut

en tahdo pahaa,
vaikka käyttäydynkin niin
mutta on niin paha olla
että välillä toivon että teilläkin olisi,
jotta tietäisitte miten vaikeaa on
kun oma liekki on
jäätynyt jo kauan sitten