Nimetön

Runoilija LuZu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.9.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

En halua kirjoittaa sinulle runoa surusta, vaan siitä kun me rakastimme, siitä mikä oli, ja mikä ei enää tule olemaan. Että saan hymyillä, ja itkeä, ilo sydämmessäni, ja sinä ajatuksissani. Ilman katkeruutta. Sinun kanssasi.
 

Veljiksi ja sisariksi te meidät kasvatatte,
taistelijoiksi hioitte.

Maatamme puolustamaan,
uhkalta vieraalta.

Toivon, etten tätä taitoa koskaan joudu käyttämään,
enkä veljiä, sisaria hautaan saattamaan.

Jos sinä kysyt,
miksi tätä halusin.

Sinulle nyt vastaisin.

Jos päättää saisin toisin myöhemmin,
vieläkö tätä silloin haluaisin.

Varsinkin jos omistan,
sen kaiken mitä nyt tiedostan.

Vastaisin näin:
Kaikki se tuska ja kipu,
kaikki se ahdistus ja itku.

On osa nyt jo minua,
se on jaettu ja annettu.

En jättäisi olematta,
en menemättä.

Sillä olen saanut enemmän,
kuin ottanut.

Ja jo vuoksi teidän kaikkien,
tekisin tämän kaiken mielelläni uudelleen.

Selite: 
Sekavaa mutta niin on olokin. Mieleni on jo pitkään tehnyt kirjoittaa jotain ylös, jotain että muistaisin. Tämä on siis lähinnä itselleni muistoksi, mutta jaan sen silti. : )
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo, pidin :)

 

Käyttäjän kaikki runot