Uusi alku, jota aina niin kiihkeästi odotin, on täällä
seisomme nyt käsikkäin kasvot kohti arvoituksia, joihin odotan vastauksia.
Tiedän, mutta en tiedä.
Kysyn sinulta ja rohkaistun ottamaan ensimmäiset askeleet.
Katson vielä kerran sinuun. Enhän mene liian lujaa?
Työvälineinä vain nämä muutamat kuukaudet, mutta silti uskon, tahdon uskoa, siihen voimaan joka lämmöstämme kumpuaa. Me pystymme kyllä tähän, mehän päätimme näin yhdessä.
Hoidamme toinen toistamme, kuromme vanhat haavat umpeen.
"Kuinka voit olla noin huoleton?"
Mitä pelättävää minulla?
Älkää kertoko sitä minulle, tahdon uskoa ja rakastaa. Tahdon istua alimmalla rappusella kanssasi tämän pienen hetken. Vetää henkeä ja valmistua ottamaan elämän haasteet vastaan.
Käsikkäin auraamattomilla pikkuteillä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi