Itseensä kyllästynyt sielu
itseään vihaa, omaa peilikuvaa
On kipeät silmät ja kipeä suu
mutta mieltään ei sanat kuvaa
Mustaa täynnä on tyhjä taulu
Huudoksi muuttuu kaunis sana
Pinta tyyni, peili, ikkunalasi
suuntaa näyttää yhä kauempana
Suu suuta soimaa,
silmä puoltaan lyö
On veri kasvoista paennut
lattialla ottaa sen työ
Orpo lapsi leskeksi jää
loppuun saakka yksin jatkaa
On tie luultua lyhyempi
Kovin helppo on vauhdittaa matkaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullisen ihana runo. (:
ihana runo!:)