Petturin mieli...

Runoilija 823fdf32501f6be3a3f9107bef43c870

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 8.3.2006
Viimeksi paikalla: 19.11.2018 16:59

Asuinpaikka: 2a703188e94bc91cb39537ab2f4b5734
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
19.4.2024

Ikuinen kaaos, ikuinen lapsuus, loputon rakkaus... Oi elämä, voitko joskus hetkeksi hellittää?
 

Olisiko ollut parempi,
jos olisinkin vain hiljaa katsellut...

Olisin katsonut kun kuvat haihtuu,
odottanut kun unohdat minut.

Olisinkin vain lähtenyt ja jättänyt,
kaiken vanhan taakseni.

Olisitko ollut onnellisempi,
jos et olisi tiennyt.

Olisitko lopulta kuitenkin,
huomannut minun ilmeeni.

Olisinko paljastunut,
kertomatta sinulle.

Mielelläni ei ole enää rauhaa.
Se itkee ja huutaa!

Se tahtoo tietää mitä ajattelet.
Se luulee että minut jätät, tai jos et....

Se tahtoo pyytää anteeksi muttei osaa,
enkä minä pysty auttamaan.

Olen hiljaa, mykkänä huoneessa,
en läsnä, kasvot kalpeina huolesta.

Olisiko parempi
jos vain unohtaisimme.

Meidät tai tekoni...
Pyydän vain, anteksi.

Selite: 
huoh...
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot