Suru

Surun musta silta, varjoihin päättynee?
Kasvaa tuskan taakka
se kertoo vastauksen:
unissa vain.

Mä tahtoisin jo heittää unelmat pois
mut ne uinuvat tuulten lehdoissa kuusien kehdon
Ne ikuiseen uneen matkaa.

En voi tuskaa kestää!
Se murskaa haaveet hautaan!
Elon virta ehtyy!
Ehtyy?

Hiljaa soi särkyneen laulu!
Mutta jos sen korjata sä tahdot,
niin se kertoisi suruni niin suuren
että löivät mua elämän myrskyt
enkä koskaan mä selvinnyt niistä...

Suuri on se meri, johon toivo särkyy!
Voi auta mua, oi Herra!
Auta!!

Syviin vesiin vaipuu toivoni mun...

- -

Kuin valot taivaan nään
Se kirkkaus, se rakkaus!
Nyt haihtuu pelko pois,
sen kahleet heitän
ja suruni peittyy!

Voi kuinka lämpö syleilee
ei ole mitään kauniimpaa kuin tää!

Kauniina virtaa, elämän virta
kosketkin pauhaa aalloissa sen!
Ne mut syliinsä kätkee ihanaan.

Onni saapuu nyt!
Se kuiskaa sieluuni kuin suurten vetten pauhu!
Muistan tuon huminan, sen metsien kerran laulaneen - mulle!
Tiedän taivaiden kerran laulavan - kanssain!
Onni, tule vain!
Onni vain!