Tää tuska näit riimei kirjottaa,
tää kipu mun silmät ummistaa.
Sua mielestäin pois en saa,
enkä oo edes varma tahdonkokaa.
Nää tunteet ei anna mulle tilaa iloita tai rakastaa.
Elämän kello hiljaa tikittää,
etsii vierelleen aitoa ystävää.
Tota kelloa mä voisin suhun verrata,
mut sun aikas täällä on lopussa.
Pikkuhiljaa tää paperi sanoista täyttyy,
ei iloisista / ei hauskoista vaan
kuolemasta johon sun elämäs pian määräytyy.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
