Rakastan sinua elämä,
hullun lailla, rakastan sua,
vaikka tuskalla täytät mun polkuni,
yhä rakastan, rakastan sua.
Uutta aamua aina odotan,
ensi säteitä auringon,
sen toivon, pian, jo tulevan,
tai kirkkaamman kuutamon.
Kunhan peittyy pimeys kiusaava,
kunhan linutusen, lentävän nään,
jaksan ottaa askeleen eteenpäin,
etten jäis enää pimeään.
Rakastan sinua elämä,
silmät sinulle avaan vaan,
sinun kanssasi kiertää tahtoisin,
tämän pimeän, kylmän maan.
Selite:
Olis kivaa jos olis kivaa..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tähä ei voi muuta ku sanoo et,voi elämän kevät.
Elämää uhkuva, kaunis runo,
vaikka en elämästä itse pidäkkään. :)