Lapsuudenkotini piha on rikki

Runoilija SISever

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 26.2.2009
Viimeksi paikalla: 26.8.2016 13:47

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
21.5.1990

Polte on jumalten lahja
se kylmäävä kaipuu ja pakkomielle,
kun hiilenpala nyrkissään
laskettiin lapsi elämän tielle...
 
 

Lapsuudenkotini piha on rikki
Isä repi pois pensaan, jossa tonttuvalot paloivat
Talvina, joina lunta oli korviin asti
Nyt hän miettii: muuttaako takaisin?
Miettii vilpolan tuoksua, koiranhäkkiä nurmikolla
Mutta kasvoimme liian kauas sieltä
Eikö paluuta ole?

Mies raivasi valoa uudelle pihalleen
Kaatoi kasvinkumppanini, ikäiseni männyn
Kesät kuluivat, oksat kasvoivat ylleni lupaillen
Aamu kantaa, ja lumi vain peittelee
Katson kantoa auton ikkunasta ja itken
Itsekin lumen alle väsynyt, taipunut tuuleen
Eikä paluuta ole

Vielä tämä hiljainen talokin kaatuu
Aavelapset piilottelevat herukkapensaissa
Aavepihlajat, aavemännyt, ne muistavat
Kesät, joina rappujen alla paloi
Ukkosenkeltainen lamppu

oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot