paperiveneet

Runoilija Evelantti

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 15.2.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Ne paperiveneet,
jotka taittelimme yhdessä
ja laitoimme matkaan
illalla satamassa

vesi oli silloin korkealla

Ne tuikut,
jotka sytytimme yhdessä
ja katselimme vain
illalla satamassa

kuu oli silloin täysi

Ne hetket onnellisena tallensin itseeni
silloin olin liian naiivi

Ne paperiveneet,
palasit ja upotit ne
kun olin lähtenyt kotiin

Ne tuikut,
sammutit ne ja heitit roskikseen
kun vain käänsin selkäni

Ne hetket vihaisena päätin unohtaa.

Selite: 
Valehtelen jos sanon unohtaneeni.
Kategoria: 
 

Kommentit

Satuttavaa, raadollistakin. Hieno ja ehjä kokonaisuus, tunne tulee esiin terävänä ja aitona. Hyvä runo!

Koskettava kuvaus hetkestä jolloin tunteet eivät kohtaa toisiaan.

Koskettava runo ajasta yhdessä, elämän raadollisuudesta kaikkinensa. Lopussa vahvaa tulkintaa.

 

Käyttäjän kaikki runot