runojeni jalat kasvoivat kuin länkisääret
maasta päin taivasta
ja rautaiset arkipäiväni
tulivat täyteen kipeää äitiyttä
ja se oli kuin pehmeäreunainen haava,
teki kokonaiseksi, vasta nyt
Kotona
uni ja lusikan kaarella näkyvä peilikuva
olivat niin kovin konkreettisia
- yö oli maidonhuuruinen maalaus
Niin levitit siipesi meidän yllemme siellä kaukana
etkä voinut kantaa jokailtaiseen uneen
meitä kahdestaan, meitä yksin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi