Ikävä.

Kuoleva kuu jaksaa vielä raahata ruhonsa taivaan kannelle.
Se valaisee viimeisillä voimillaan uinuvaa maisemaa,
jossa yksinäinen varjo puikkelehtii puiden lomassa.
Kuuta ei kiinnosta varjo tai sen jättäjä,
se suree kuolemaansa ja itkee valonsäteitä.
Varjo seuraa hentoa, kaunista olentoa.
Olennon hiukset on hiilen mustat ja iho silkkiä.

Keiju pakenee nyt jo juosten jotain.
Polku on jalkojen alla petollinen,
se johtaa pienen syvälle metsään ja päättyy.
Keiju kompastuu ja synkkä pimeys tarttuu käsiin.
"Mitä sinä haluat minusta, kuka olet?" Keiju kuiskaa vapisevalla äänellä.
"Tulin viemään naurusi, hymysi, toivosi ja uskosi" vastaa ääni.
"Miksi?" keiju kysyy ja murtuu kyyneliin.
"Jotta tuntisit eläväsi" ääni vastaa ja nauraa kolkosti.
Keiju itkee tovin ja jatkaa "Kuka sinä olet"
"Etkö tunne minua vielä?" pimeys vastaa ja jatkaa
"Minä olen Ikävä."