Olin hukassa,
eksyneenä suureen maailmaan, pienenä ihmisenä.
Minne kuljinkaan tuli vastaani aina kiviseinä.
Luovutin, ja jäin istumaan,
suurta heikkouttani suremaan.
Pimeys vangitsi elämäni,
tunsin tyhjyyden valtaavan sisimpäni.
En nähnyt valoa,
kuulin vain ääniä päässäni, "hajoa"
En jaksanut enää välittää,
annoin maailman vähitellen minut hävittää.
Minusta oli jäljellä vain palasia,
ja levinneitä tietoja salaisia.
Saavuit ja poimit ne mukaasi,
tahdoit kai minut mukaan kuvaasi.
Kokosit minut ehjäksi,
tunsin itseni taas vahvaksi.
Kohotit mieleni,
raivasit pimeyden pois tieltäni.
Autoit minua ymmärtämään,
ja katsomaan elämääni etäämpää.
Nyt jälleen hymyilen,
ja tartun käteesi myhäillen <3
Selite:
Omistettu ihmiselle, joka nosti minut maasta ja opetti elämään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
