Sinisen taivaan alla
vehreällä kukkulalla
käsi käteen hiljaa painuu
kaikki muu unohtuu
on kesä, on kuuma
emme tarvitse muuta
värinä on lähes maagista
siveys vanhanaikaista
yö saapuu, hiljenee maailma
kuu möllöttää taivaalla
maailma on meidän kahden
... ja muurahaisten.
Selite:
Voi tätä luomisen tuskaa. Kannattaako tässä edes yrittää runoilla vai pitäisikö pitäytyä järjettömyysrealismin liepeillä?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on kaunis ja realistinen samaan aikaan! Kieli toimivaa ja raikasta. Pidän kyllä.
hymy huulillani, enkä sitä edes tiedostanut ensin :) kiitos tästä runosta! Rehellinen, kaunistelematon mutta silti niin kaunis.
hhmm.. En saa oikeen otetta runoon...
Se kuuluu näihin jänniin runoihin, joihin en saa otetta olenkaan....
Mutta sehän on vain minun ongelmani....
No runo on aina hyvä runo... :)