Oli aikoja,
jolloin elin kuin sumussa.
Näin kaiken,
mutta en erottanut mitään.
Kaikki oli tasaista,
harmaan valkoista.
Lähemmäksi mennessäni,
aloin havaitsemaan ääriviivat,
tunsin lämmön,
kosketuksen.
Sumu katosi hiljalleen,
ja näin paljaat ruumiit,
vailla sieluja.
Selite:
Elämää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea : )