Sanoja,
sanoja ilman tekoja.
Silti sua katson päivästä päivään
Facebookin kautta,
vaik susta en kuulisikaan.
Aina kuuntelen samoja sanoja
ilman tekoja ratkaisevia.
Kilometrejä satoja mietin
ja rajaa maiden välillä,
jotka pitävät meidät erillään.
Tätäkö mä jaksan päivästä toiseen?
Koht mennyt on 1,5 vuotta,
en tiedä enää omistanko sydäntäni laisinkaan
vai menetinkö sen jo ajat sitten.
Nyt purjehtelisin turvallisilla vesillä
tyytyisin tähän.
Jokin kuitenkin kolkuttaa sisälläni;
- Jätä hänet nyt,
jätä lopullisesti.
Olet llipunut nyt liian kauan aaltojen mukana,
on rantaan jo tultava.
Selite:
04.10.2011 Mietteitä tästä hetkestä elämästäni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi