Surkeaa vaikerointia lastenhuoneessa,
yksinäinen peltirumpu yrittää lyödä tahtia.
Rumpu muuttaa muotoaan,
mörkönä yöhön katoaa,
suloiseen haaveeseensa sukeltaa,
jotain olematonta rakastaa.
Rumasta poikasesta ei tullut joutsenta,
ei pysty levittämään kauniita siipiään
ja halata maailmaa.
Yöperhosena niin surullisena
ei löydä lohduttajaa,
lepattaa huoneesta toiseen
ja huhuilee rakastettuaan.
Voi kun olisi kuutamo,
ajattelee herkkä tyttö,
nostaa kätensä ilmaan
ja toivoo olevansa kuun oma.
Elämä on hassua,
aika toivotonta.
Runous ei katoa,
yö kauniina pysyy,
mutta on hyvin lohdutonta,
kun tyttö unipojalta kysyy:
Milloin ihmiset unelmansa saavuttaa?
Selite:
Aika henkilökohtainen runo. Tätä ei kuulukaan aivan kaikkien ymmärtää. Aamuyöstä sängyssä kirjoitettu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sujuvaa ilmaisua,paljon antaa lukijalle,pidän.