On kauan siitä
miltein ikuisuus
kun viimeksi tapasimme,
katseesi kohtasin,
hymyysi sulin.
En muista enää
lupauksiasi huomisesta.
En muista makua
sun huulien,
en yhteisten hetkien.
Huomen` tapaamme jälleen.
En tiedä mitä odotan
vai odotanko mitään.
Historiamme kenties yhteinen,
mutta valitsit tiesi,
mut risteykseen jätit.
Nyt tieni valitsin,
eikä se mua enää
luokse sun johdata.
Siis huomen kun koittaa:
itkenkö vai nauranko
vaiko kumpaakaan.
Jos vain kiittäisin ja
hyvästit heittäisin
kuten viimeksikin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi