Ikävä raastaa sydämen vereslihalle
Rakkaus hieroo suolaa haavoihin
Puren hampaita yhteen
etten ääneen huutaisi
Sinun nimeäsi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Ikävä raastaa sydämen vereslihalle
Rakkaus hieroo suolaa haavoihin
Puren hampaita yhteen
etten ääneen huutaisi
Sinun nimeäsi
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Thaleia | Puuttuva pala | 17.10.2011 | 1 | Runo |
Thaleia | Minä vaan kysyn | 18.10.2011 | 3 | Runo |
Thaleia | Apinan raivolla | 18.10.2011 | 1 | Runo |
Thaleia | Sama mies - Sama nainen | 23.7.2012 | 3 | Runo |
Thaleia | R.I.P | 26.7.2012 | 4 | Runo |
Thaleia | Yö sydän | 19.8.2012 | 3 | Runo |
Thaleia | Tyhmä sydän | 22.8.2013 | 2 | Runo |
Thaleia | Vuosien jälkeen | 26.8.2013 | 4 | Runo |
Thaleia | Tahdosta riippumaton | 21.10.2014 | 4 | Runo |
Thaleia | Sunnuntai... ja Sunnuntai | 12.12.2014 | 2 | Runo |
Thaleia | Jääkyynel | 3.8.2022 | 1 | Runo |
Thaleia | Jos vielä muistat | 3.8.2022 | 3 | Runo |
Thaleia | Tuhat ja yksi | 4.8.2022 | 2 | Runo |
Kommentit
rankkaa
pidin
Kaikella on aikansa. Itkulla, hymyllä. Rakkaudelle oikealla vain tuleeko se vasemmalta, poikkeaako kylään yllätys vanha tuttu suoraan edestä, eihän vain ole tuo tumma ääni jonka kuulin takaa. Runossa rakkaus on koetuksella. Rakkaus huutaa rakkautta. Rakkaus elämä itse. Se palvelee itse elämää ja sen kanssa on elettävä, jota se aarteeksi muuttuisi kantaen elämän ilon ja surun lävitse koruksi muuttuen, pitkään.
Voimakas, tunteikas runo...hyvä