Ikävä raastaa sydämen vereslihalle
Rakkaus hieroo suolaa haavoihin
Puren hampaita yhteen
etten ääneen huutaisi
Sinun nimeäsi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Ikävä raastaa sydämen vereslihalle
Rakkaus hieroo suolaa haavoihin
Puren hampaita yhteen
etten ääneen huutaisi
Sinun nimeäsi
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Thaleia | R.I.P | 26.7.2012 | 4 | Runo |
Thaleia | Tahdosta riippumaton | 21.10.2014 | 4 | Runo |
Thaleia | Vuosien jälkeen | 26.8.2013 | 4 | Runo |
Thaleia | Sama mies - Sama nainen | 23.7.2012 | 3 | Runo |
Thaleia | Jos vielä muistat | 3.8.2022 | 3 | Runo |
Thaleia | Minä vaan kysyn | 18.10.2011 | 3 | Runo |
Thaleia | Yö sydän | 19.8.2012 | 3 | Runo |
Thaleia | Tuhat ja yksi | 4.8.2022 | 2 | Runo |
Thaleia | Sunnuntai... ja Sunnuntai | 12.12.2014 | 2 | Runo |
Thaleia | Tyhmä sydän | 22.8.2013 | 2 | Runo |
Thaleia | Apinan raivolla | 18.10.2011 | 1 | Runo |
Thaleia | Puuttuva pala | 17.10.2011 | 1 | Runo |
Thaleia | Jääkyynel | 3.8.2022 | 1 | Runo |
Kommentit
rankkaa
pidin
Kaikella on aikansa. Itkulla, hymyllä. Rakkaudelle oikealla vain tuleeko se vasemmalta, poikkeaako kylään yllätys vanha tuttu suoraan edestä, eihän vain ole tuo tumma ääni jonka kuulin takaa. Runossa rakkaus on koetuksella. Rakkaus huutaa rakkautta. Rakkaus elämä itse. Se palvelee itse elämää ja sen kanssa on elettävä, jota se aarteeksi muuttuisi kantaen elämän ilon ja surun lävitse koruksi muuttuen, pitkään.
Voimakas, tunteikas runo...hyvä