Puuttuva pala

Runoilija Thaleia

nainen
Julkaistu:
13
Liittynyt: 21.12.2009
Viimeksi paikalla: 7.7.2023 14:50

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Luulin että selviän.
Onhan sitä ennenkin.

Kurottu haavoja umpeen.
Arpisena jatkettu,
vaikka väkisin hymyillen.
Kokonaisena aina, kuitenkin.

Saahan sitä luulla.
Kun ei tiedä.

Kuinka kipeää käy.

Miten armotta sattuu.

Kylmää tuskaa viilto

päästää irti.
Oikeasti menettää.

Niin kauan puuttuneen palasen.
Itseään.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Aina on mahdollista vieläkin parempaan. 
 

Käyttäjän kaikki runot