Yön tuska

Runoilija Lumikukka

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.9.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Ilta hämärtyy
pukien ylleen hetken sinisen

hetki lähenee...

pesen kasvot,
harjaan hampaat,
puen yöhousut kauneimmat

kello on kaksitoista,
sänkyni odottaa minua uneen,

nostan peiton pehmoisen,
ja käperryn sänkyni lämpöön,
suljen silmäni unta odottaen,
kunnes se hetki taas tulee...

Tärinä täyttää kehoni,
kylmä hiki virtaa ohimollani,
mieleni on sekava,
pelkään sairaasti kuolemaa,
itken entistä elämääni,
tahdon jo eroon tästä

Kaikki iltani samaa taistoa,
koko päivä vain kauhua,
kunnes ilta tulee,
ajatukseni hyökkäävät,
paniikki valtaa mieleni
ja oravanpyörä on taas valmis

Eikö tämä voisi jo loppua?!

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Se ON kauhua, se on sanoinkuvaamatonta!
Olen kokenut.
Mutta tässä olen nyt, kauhu on POISSA.
Sinäkin pääset siitä.
Runosi riipii, runosi koskettaa, on HYVÄ.

ONNEA ONNEA ONNEA synttärisi johdosta.

Mukavaa kesän jatkoa, marjailoa!

Hienosti kuvailtu yksinäisyyden tuska, joka saapuu ajatuksiesi seurassa hämärään sänkyysi.

Kommentoisin myös seuraavaa joka pisti silmääni.

Minun ajatuksieni, minun mieleni?
Jos näin todellakin on, lopeta ajattelu illalla ja sammuta mielesi. Kokeile.
Jos et onnistu siinä, ehkä ne eivät olekkaan Sinun ajattelusi, eikä Sinun mielesi, eikä silloin niin kovin tärkeitä Sinun elämällesi, joka viime kädessä perimmiltäsi olet sinä. Siis elämä.

Joka tapauksessa hyvin kuvaavaa tekstiä ihmiselämän psykologisesta kärsimyksestä joka on vain ja ainoastaan mielen tuotetta, eli ei siis lainkaan todellista, tai oikeammin, juuri niin todellista kuin ihminen sitä todelliseksi uskoo.

Pelko on siitä huvittava sairaus että sitä kun oikein koko huomiollaan katselee, vailla pakoaikeita, niin jotta sen kokonaisuudessaan oivaltaa, se voi hävitä, lopullisesti.

Rauhaa yöhön
ja
seesteisyyttä päivään

Osuvasti kerrottu paniikin tulosta, hetkestä, jolloin jokainen meistä on totaalisen yksin.

Hieno. Pystyn samaistumaan todella hyvin, kun olen elänyt itse aikoja jolloin tuntui juurikin tuolta. Hyvin olet sanut paniikintunteen/ahdistuksen kuvattua tässä runossa. Peukku!

Koskettavaa luettavaa. Lähes yksityiskohtainen kerronta tekee tästä tekstistä läheisen. Lukija voi suorastaan aistia kaiken tapahtuvan. Myöskin runon loppuosan vaikka omakohtaista kokemusta ei omaisikaan. Jään miettimään syitä runominän aistimuksille.
Oletko koskaan kokeillut rauhoittavaa musiikkia tai meditaatio cd:tä? Sitä kautta voi rauhassa / turvassa kohdata niitä asioita,jotka ovat syynä sellaisille tunteille,jotka eivät ole mukavia. Ne lopulta saattavat osoittautua kauniimmiksi kohdiksi kasvamisessamme.

Hienosti kerrottu ahdistuksesta ja juuri tuolta se tuntuu.

itsellä samaa vikaa, ei tosin noin vahvana. kaunista sanojen sivaltelua ;)

 

Käyttäjän kaikki runot