Istun kalliolla, siellä ei ole ketään muita
katson kuinka laskeva aurinko
tekee sillan järven pintaan.
Se on niin kaunis kun hopeinen kajo näkyy pinnalta luoden sillan siihen.
Uppoudun ajatuksiini
ja sinä tulet niihin.
Kuinka ihanaa meillä oli ne pari viikko yhdessä.
Kaikki muuttui niin nopeasti.
Häpäsdin kun kuulen kiven putoavan veteen.
Laskevan auringon silta menee rikki,
samoin ajatukseni.
Käännyn ja näen sinun seisovan vähän matkan päässä. Kävelet luokseni, halaat minua.
Alan itkeä, se ei meinaan loppua ollenkaan.
Yritän pyyhkiä kyyneleeni pois, mutta niitä tulee lisää.
Suutelet suolaiset kyyneleeni pois poskiltani.
Pyydät anteeksi ja odotat vastausta.
Annan anteeksi. Suutelet minua minun huulilleni niin ihanasti, että jos nyt kuolisin, kuolisin maailman onnellisimpana tyttönä.
Tämä on vain haavemaailmani mikä meni rikki, itkettää .
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi