Ihminen

Runoilija tunteellinen kotirouva

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 4.3.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Ihmislapsi luuli että on vahvaa ja voimakas.
Tuskin mikään tai kukaan pystyy kaatamaan hänet.
Mutta eräänä kauniina päivänä, tai vähemmän kauniina, hän huomasi että on pieni ja voimaton ja heikko. Sattuu joka paikkaan, ja kaikista eniten sydämeen.
Mutta omassa heikkoudessa, ensin itkettyä lohduttomia itkuja monena kylmänä yönä, hän tuntee lämmön poskelle.
Aurinko. Miksi ennen en huomannut, että aurinko lämmittää?!
Mikä niin hellästi silittää päätä ja kuivattaa kyynelet? Se on lämmin tuulenpuhallus.. Miksi ennen en huomannut sen kosketusta?!
Missä olin niin pitkään aikaa tästä maailmasta?
Ketä vastaan taistelin?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin aina välillä sitä ei huomaa hyviä ja kauniita asioita ympärillään.Hieno runo.Pidin:)

Paljon miettimisen aihetta
antava runo

 

Käyttäjän kaikki runot