Voi Narkissos!

Narkissos, katso minua nyt
kun kipu on kasvanut kylkeen kiinni
ja silmien edestä valahtanut pois
viaton, tiedostamattoman eläimen katse

näetkö muutoksen minussa?

Mutta muutosta ei ole,
vaikka pesisin käsiäni tulessa
niihin valeltu perisynti
pysyy, kärvistää nahkan
kaikki minussa pyrkii pois

Narkissos, näen sinun nauravan
minun syilleni paeta

Sillä pakoa ei ole ei ovea,
vain saranat jotka valuvat kipeänä huutona
sormieni välistä
Silti eksynyt käteni etsii
taipuu valoa kohti

Mutta valoakaan ei ole.

nyt täytyy vain kartoittaa
tunnustella:
vierivät portaat,
ihmisten toistensa suuhun
pudottelemia sanoja

Näetkö muutoksen minussa,
halussa jonka käsiin täytyy kuolla
jotta sen tuntisi

Narkissos, minä kirjoitan auki askeltesi kartat
ja isken teräni kämmennesi läpi
mutta sinusta en pääse

Sillä olet muste jota kiihkeästi nielen,
jolla kieleni on kyllästetty
Voi narkissos, pelkään
että lopulta kaikki jää sinun käsiisi
ikuinen kuolema
ikuinen elämä
ikuinen välinpitämättömyys