ikuisista

Runoilija Gea

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 16.1.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

aika on hankalaa kun on vanha kuin kallio ja nuori kuin lapsi hiekkalaatikolla...
 

tila, tyhjä, palaset
mistä kaikki muodostuu
se mikä ei ikinä kuole
tai kuolee ikuisesti
ikuiset jumalat
tai jumalia suuremmat
saavuttamattomat
taivunko nöyränä edessänne
tietäen että sitä ette näe

ellei joku joskus määrittänyt asiansa
ja on määritelmänsä,
tai sen edustaja

sitä minäkin palvelen
teoillani
ja turhilla sanoillani,
jotka joku muukin on jo kirjoittanut
uudelleen ja yhä uudelleen
kaikuen kaikkeudessa
tai olen sen kaiken orja
myös luullessani olevani vapaa

ja se kaikki muu loputon
aluton
kuten aika
sen olematonta hetkeä sekunnissa mitaten
ja sen löydön mahtavuutta tuntien
kuin se olisi minä
tietäen että en se ole
kiittäen loputonta
siitäkin kokemuksesta
tässä kokemuksien ja asioiden helvetissä

ei ollut taivas siellä missä ehkä joskus luulin sen olevan
ja löydänkö taivaani sieltä
minne sen piilotin
loputtomien etsijöiden
ja heidän kartojensa ja kompassiensa hulluuden meressä.
ehkä minäkin taivun omaan voimattomuuteeni
lopetan turhan etsiskelyn
ja liityn ikuisten joukkoon
yhtä kuolleena ja elävänä, ikuisesti
ja ei koskaan

Pyyhkien jokaisen muiston
itsestäni ja kaikesta
kuin en olisi koskaan ollutkaan
vapaana ja kahlittuna

Selite: 
Kuinka olla vapaa, niin kauan kun jotakin muuta kuin vain minä, en voi olla koskaan vapaa, sillä muiden asioiden ollessa, olen pakotettuna huomioimaan muutakin kuin itseni. Ymmärtäen millaista on hulluus joka haluaa olla vain itse ja yksin. Siihen en koskaan suostu, vaan kuolen mielummin ikuiseksi olemattomaksi ja/tai olevaksi. Ja aika, mikä mielestäni todella on lineaarista... ei siinä ole sitä kuollutta tai puuttuvaa hetkeä, vain atomien värähtelyn muutos, jos ne ylipäätään värähtelevät, aika kulkee tasaisesti soljuen omaa ikuista polkuaan.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot