Pako

Purppuraisen harson takaa,
tarkkailen ulkomaailmaa.
En näe kuka meitä jälleen jahtaa,
vaununkuljettaja kannustaa hevoset laukkaan.

Otat varoen käteni omaasi,
puristat sitä rauhoittaen.
Koetat olla näyttämättä pelkoasi,
mutten voi jättää huomiotta kätesi vapinaa.

Painan pääsi syliini ja hyväilen pitkiä kiharoitasi.
Kumarrun ja kuiskaan hellästi suloiseen korvaan.

Nostat pääsi ja hukumme kyynelistä märkään suudelmaan.

Vaunut tärisevät, kuulen suhahduksia ilmassa,
mäiskähdyksen ja karjaisun joka päättyy korinaan.

Loppu on lähellä en jaksa jatkaa.

Edes tieto siitä että menetän sinut,
ei herätä taistelutahtoa.

Minä olen sinun ja sinä olet minun, myös haudassa.