Istun rappusilla haaveissani,
elämässsäni rakkauden parisuhde niin
kaukaiselta tuntuu.
Kerään voimiani.
Ei enää kai itku auta.
Katson itseäni sisään, en osaa,
tulen vain kiukkuiseksi, ei itku enää auta.
Näkymätön ruumiillistuma satuttaa.
Rakastan kuitenkin.
Sanat jauhetut loppuun.
En voi katsoa kuin omiin silmiini, on ikävä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haaveita pitää olla,vaikka kyynelissä
on,kauniisti taas ikävästä kirjoitat