Kaipuu, siitä josta välittää ja tykkää, kaipuu
kaikesta kauniista ja ilosta, ilosta joka auttaa
mua jaksamaan elämää. Miksi kaipuu sattuu näin
paljon, niin paljon että ei jaksaisi elämää.
Miksi aina pitää kaivata mahottomia asioita, joita
ei pysty saavuttamaan, ja jos on saavuttanut,
niin menettää sen ja kaipaa takaisin, mutta sitä ei saa
enää koskaan takasin.
Mika aina pitää uskoo kaikeen hyvään, vaikka sitä hyvää ei olekkan. Miks aina rakkaan kuva pyörii mielessä, vaikka hän ei välitä, eikä haluu välittää.
Mutta mä välitän, ja haluun välittää,
enkä haluu ajatella mitä paskaa musta puhutaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä runo,minusta tuntuu usein
tuolta,hienosti kirjoitettu. :)