Katsoit minua pitkään,
hiljaa ja tutkivasti.
"Mihin sinä tarvitset minua?"
sinä kysyit.
Niin sinä kysyit.
Hiljaisuuden keskeltä vastasin.
"En tarvitse sinua mihinkään."
Niin minä vastasin.
Pidit katseesi kiinni silmissäni,
kunnes jatkoit miltei kuiskaten.
"Minäkään en tarvitse sinua mihinkään"
sanoit tuskin kuuluvasti.
Hiljaisuus välillämme syveni
katsellessamme toisiamme
lempeästi.
Pöydän yli ojensit kätesi,
otit kädestäni kiinni.
Silitin kättäsi.
Ei odotuksia.
Ei vaatimuksia.
Vain vapaus olla.
Vapaus tuntea.
Vapaus.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi