vain ajatuksia

Välillä musta tuntuu,
että aika kuluu liian nopeasti.
Tiedän, että aika ei koskaan pysähdy,
eikä tule pysähtymäänkään.
Mutta silti,
haluaisin jäädä hetkeksi miettimään,
ja pohtiman ajan kulua.
Joskus jään oikein haaveilemaan,
vanhasta, hyvästä ajasta,
Ja nyt, kun olen neljäntoista,
tuntuu, että aika on kulunut liian nopeasti.
En halua olla pikkulapsi,
mutten vielä aikuinenkaan.
On kiva olla nuori,
vaikka itkenkin välillä menneitä.
Tiedän,
että vielä aikuiseksi kasvan
ja jos silloin, tämän runon löydän,
saatan itkeä.
Olihan tämä sentään niin hyvää aikaa,
aikaa kirjoittaa miltä minusta joskus tuntui.
Olisi kiva,
jos taas joskus, olisi aikaa,
raapustaa ajatuksia paperille.
Joskus myöhemmin.
Mutten silti toivo,
että tämän runon takia,
silloin myöhemmin,
vielä itkisin.