Turvaan tahdon sateelta,
etsin turvapaikkoja.
oli myrsky kauhehin,
siks turvaan tahdon tietenkin,
kumpa löytäisin.
Hetken matkaa juostuani,
näen suuren varjon takanani.
Poika juoksee hullun lailla suoraan viereeni.
Sateenvarjon varassa¨,
jos vai tahdot uskoa,
tuo poika kiltti, ihana,
antoi mulle varjoa.
En kastunut en pahasti,
kiitin monesti.
Niin poika saattoi kotiin,
ja varjon kiinni laittoi.
Lähti pois päin.
Kysyin asuinpaikkaa,
nyt hiljainen poika,
kummallinen.
Uskotteko senkin,
vuosia myöhemmin.
Ei poikaa ole näkynyt,
pieni enkeli,
minut pelasti.
Selite:
siitä onkin jo vähän aikaa, kun tämän runon kirjotin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
