Mitä teen päivieni keinuissa
mitä saan öideni kilvoitteluissa
Höyryveturina kolkuttelen iltapäivän pyjamaan
öisillä huntulennoilla löydän huomisen pilkkeen
Kahvipensas tyynnyttelee, ei ole aika vielä
vuosien vankalla juurikasvulla latelee viisauksia
Ei sekään keväällä kukkiin puhkea
vaan voimasta jylhän syntymänsä
pitkää ikäänsä vakuuttaa
Läpi tummien janoisten vesien
yli hengettömien virtojen
vierelläni matkannut luvatta
luvan kanssa vain itsessään
Ei, en minä puita halaa
Minä säestän hiljaista laulua
todistan vuodesta vuosiin ihmettä
Pienen pieni suuresta mahtavasta
mahti väkevän taistelun voitossa
Periksi antaen ja antamatta
Vihdoinkin -
lupa elää!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi