Palapeli

Minä rakastan tassuja ja
kylmää kuonoa aamulla,
vaatimassa heräämistäni.
Rakastan luonnollista satumetsää
täynnä taikaa, jonne minut kannetaan
sanattomassa yhteydessä.

Naurua kahvikupin ääressä
tai pehmeää puhetta
henkäyksiä.
Sinuakin, joka raastaa hermojani,
teitä, joita näen lähes päivittäin.
Te, joita näen liian vähän.

Ja sitä, joka peilikuvasta katsoo takaisin,
rakastan.

Niistä paloista kasaan palapelini,
josta yhdenkin palan puuttuminen
tekee minut onnettomaksi.

Mutta paloista suurin ja tärkein,
kaunein,
olet sinä.