olit joskus niin puhdas ja viaton,
äänesi helisi kuin tuulen tuoma.
kasvosi omistettu kauneudelle,
kiharat kuin taivaan enkelille.
mutta kun tuuli puhalsi kohtisuorassa kulman takaa,
juuri sen,sen kulman takaa.
helinä haihtui aina vain kauemmaksi.
kiharat taivaan oikean enkelin omaksi.
Nyt minä täällä yksin mietin; äänesikö ulkona helisee, vai tuuliko vain?
Selite:
ikävä.kaipaus.suru.tuska. miten tätä kuvailemaan..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Osaanottoni. Itse tiedän tunteen, kuinkapaljon se jää kaipaamaan. Siskon myös menettäneenä. KAUNIS runo. :) ja kiitos arvosteluista!
koskettaa surusi
Kaunis,surullinen ja silti toivoa täynnä
Kaunis ja todella koskettava.
Kyllä suru ajan myötä helpottaa.
Jaksamista.