Maailma on liikaa
ja joskus kaduttaa,
ettei ole tarpeeksi rohkeutta
matkaa lopettaa.
Kun rakastaa, kun rakastaa,
voi aika olla hyvä,
vaan jos kaksi miestä mielessä
on samaan aikaan...
Niin paljon mahdollisuuksia,
kuinka valita polku.
Niin paljon tuskaa
kun joutuu valitsemaan.
Siksi kerran lupasin
että kaiken jättäisin
– en rakastaisi koskaan
vaan yksin eläisin.
Kun rakastaa, kun rakastaa,
voi aika olla hyvä.
Vaikka kahta haluaa
vain yhden ehkä saa.
Toisen tunteet tiedän jo;
hänkin rakastaa.
Vaan toisen tunteita
voin vain arvailla.
(Luoja, auta valitsemaan
kumpi rauhan minuun saa
ja kenen viereltä
voisin onneni löytää.
Kohtalotar, vaikken saa
välttämättä kumpaakaan,
älä heitä vie, vaan minuun
kiroukses langeta.)
Selite:
Noh, mitäs tästä nyt sanois... On kyse ihan oikeista tunteista ja oikeasta tilanteesta :X tuo viimoinen osuus suluissa, en oikein tiedä kuuluuko se tuohon vai ei.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuo suluissa oleva osa sopii loistavasti tuohon. : > Kaunis runo näin kipeästä aiheesta : >
Oikein hyvin jäsennelty runo. Loppukin kyllä sopii hyvin kokonaisuuteen, vaikka se nyt sulkeissa onkin.